Eduskunnan keskustelu torstaina 29.9. Äitiyslaki-kansalaisaloitteesta kävi kuumana, jopa asiattomana. Sali oli kyselytunnin jälkeen melko tyhjä, joten paikalle jäivät oletettavasti vain he, joissa lakimuutos herättää eniten tunteita.

Äitiyslaki mahdollistaisi sen, että kahden äidin perheissä ei-synnyttävä äiti voisi tunnustaa lapsen omakseen jo neuvolassa – kuten miehetkin voivat nykyisin tehdä. Tunnustaminen parantaa lapsen oikeudellista asemaa, sillä tällöin lapsi saa jo ennen syntymäänsä kaksi virallista vanhempaa.

Totuttuun tapaan kansalaisaloitetta vastustivat kärkkäimmin perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit, etunenässä Mika Niikko (ps.) ja Sari Tanus (kd.). He väittivät puolustavansa lapsen oikeutta äitiin ja isään, mikä ei voi pitää paikkaansa. Lakimuutos kun vain asettaa kahden äidin perheen lapset yhdenvertaiseen asemaan muiden perheiden kanssa. Nimestään huolimatta kansalaisaloite onkin lasten aloite: lapsia tulee kohdella tasapuolisesti heidän perhetaustastaan riippumatta.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevan lainsäädännön etenemistä luonnehtii ennen kaikkea vitkuttelu, syrjintä ja kiusanteko. Niin on myös nyt, vaikka kansalaisaloite onkin suunnattu lapsen aseman parantamiseksi.

Lappilaisedustaja Eeva-Maria Maijala (kesk.) jäi myös saliin vastustamaan aloitetta. Maijala tuskin tuli ajatelleeksi, että liittyessään yhteiseen kuoroon Niikon ja Tanuksen kanssa, hän antaa myös ymmärtää, etteivät sateenkaariperheet ole yhdenvertaisia. Tämä on väärin, ja antaa väärän signaalin myös lappilaisille vähemmistön edustajille.

Vähemmistöt tarvitsevat edustajiltaan tukea ja tekoja, eivät kiusaa. Muuttotappioista kärsivällä Lapilla ei ole varaa ajaa vähemmistöjen edustajia pakoon etelän suurin kaupunkeihin.

Erityisen tärkeää on muistaa, että puhumme perheistä. Tavallisista suomalaisista perheistä. On väärin, että joidenkin perhe-elämää edelleen riepotellaan ja vanhempien kyvykkyyttä kyseenalaistetaan.