Yhteinen unelmamme on särkymässä. Ääniä edelleen lasketaan, mutta Iso-Britannian ero EU:sta näyttää melko varmalta. Euroopan unioni – sellaisena kuin me sen tunnemme – on tullut tiensä päähän. Tänään on aihetta suruun ja huoleen.

Moni itseään nationalistiksi tai isänmaalliseksi tituleeraava juhlii tänään Suomessakin. Hölmöimmät polttivat ja leikkoivat eilen jopa EU-lippuja. Brittien EU-ero verhotaan epämääräisiin lauseisiin itsenäisyydestä, paremmasta Euroopasta tai vallan karkaamisesta Brysseliin. Päälle nauretaan tietenkin kurkku- ja rikkidirektiivit.

Olen näiden ihmisten kanssa äärimmäisen eri mieltä. Minulle EU on onnistunut rauhanprojekti, joka on tuonut sotaisan mantereen yhteen. Vakaus ja vauraus ovat olleet yhteisen unionin kulmakiviä, ja molempia olemme sen yhteydessä saaneet. Rauha on kestänyt vuosikymmeniä, hyvinvointi on ennennäkemätöntä.

Ei unioni kuitenkaan täydellinen ole. Ei tietenkään. Korruptiota ja turhaa byrokratiaa on riittämiin. Parlamentin vähäinen valta on aito ongelma. Korjattavaa ja muutettavaa riittää, mutta perusajatus on korvaamattoman arvokas.

Ihmiskunta ei selviä, jos emme tee päätöksiä yhdessä. Se on yksinkertainen totuus. Todellisuudessa tarvitsisimme jonkinlaisen maailmanhallituksen,  joka voisi yhteistuumin estää esimerkiksi ilmastokriisin. Euroopan unioni on yksi askel kohti maailmaa, jossa globaalit ongelmat ratkaistaan. EU on ihmiskunnan pelastumisen kannalta välttämätön.

On mielestäni aivan älytöntä väittää, että pelkkä vapaakauppa voisi riittää eurooppalaiseksi yhteistyöksi. Älkää toki käsittäkö väärin: Kannatan vapaakauppaa, ja uskon sen olevan myös ratkaisu useisiin aseellisiin konflikteihin – kunhan se kauppa on avointa ja oikeudenmukaista. TTIP-sopimus on kuitenkin osoittanut, että avoimuus, yksilön oikeudet ja ympäristö ovat uhrattavissa, jos vain voidaan taikoa suuryrityksille lisää voittoja ja määräysvaltaa. Se on kansanvallan ja tulevaisuutemme halventamista. Vapaakauppa ei yksistään maailmaa tai Eurooppaa pelasta, vaan tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä.

Minun unelmieni EU olisi alueiden Eurooppa. Esimerkiksi kotiseutuni Lapin ongelmat ja mahdollisuudet ovat hyvin samankaltaisia myös Ruotsin puolella rajaa. Sen sijaan Rovaniemi ja Helsinki ovat hieman heikosti verrattavia alueita. Alueiden Euroopassa toteutettaisiinkin lähidemokratiaa ja alueista nousevaa yhteistyötä. EU olisi iso silloin, kun tarvitaan muskeleita: ilmastokriisin, ruokapulan, köyhyyden ja sotien estämisessä. EU olisi pieni silloin, kun lähiyhteisö riittää.

Osalle 23. kesäkuuta 2016 on Iso-Britannian itsenäisyyspäivä. Itse pidän sitä surupäivänä, sillä näinä äärimmäisen vaikeina aikoina tarvitsisimme enemmän yhteistyötä kuin erkaantumista. Maailman suuret ongelmat eivät odota, että Eurooppa ehtii keksiä EU:n uudelleen, sillä siihen lopulta kuitenkin päädyttäisiin.

Rovaniemellä saksalaisten sotilaiden hautausmaalla lepää minua nuorempia miehiä, jotka joutuivat mielettömän sodan pelinappuloiksi. Vielä karmaisevammat kohtalot löytyvät tietenkin natsien omista hirmutöistä, mutta tämän hautausmaan seinältä löytyy Jean-Claude Junckerin lainaus, joissa piilee suuri viisaus:

“ Jos sinulla on epäilyksiä euroopan suhteen, käy sotilashautausmailla. Siellä voit nähdä, mihin Euroopan epäyhtenäisyys, kansojen vastakkaisuus, haluttomuus ja kyvyttömyys keskinäiseen kanssakäymiseen pakostakin johtavat. “

 

Miikka Keränen
Rovaniemi
Vihreät