Olen vihreän valtuustoryhmän 1. varajäsen, joten pääsen paikalle, kun joku muu ryhmästä on estynyt. Varsinaiseen vihreään valtuustoryhmään kuuluu Jorma Kuistio ja Sari Hänninen, mutta pääsen myös paikalle, mikäli vasemmistoliittoon loikannut Jarmo Huhtala on estynyt.

Tällä kertaa pääsin kokoukseen Jorma Kuistion sijasta, joten pääsin istumaan aivan salin eturiviin. Kokous erosi myös siltä osin aiemmista, että tällä kertaa valmistauduin päätöksiin enemmän ja pidin kaksi ryhmäpuheenvuoroa. Edellisillä kerroilla on kokouskutsu tullut osaltani melko myöhään, tai Kuistio ja Hänninen ovat hoitaneet ryhmäpuheet oleellisimpien asioiden osalta.

Kokouksen esityslista oli pitkä ja kokous kestikin lopulta noin 6 tuntia. Ennen kokousta Pro Rovaniemi -liike järjesti pienimuotoisen mielenilmauksen ja tiedotustilaisuuden, jossa he pyysivät Rovaniemen päättäjiä ottamaan huomioon myös kulttuuritoimijat. Työtiloja Rovaniemellä ei juuri ole, ja Ounaskosken vanhasta yläasteesta toivotaan ns. Mahdollisuuksien taloa, jonka yhteydessä voisi erilaiset kulttuuritoimijat tehdä taidettaan.

Tilinpäätös herätti hieman keskustelua, ja ryhmäpuheenvuoroissakin korostui enemmän tulevaisuuden näkymät kuin vuosi 2015. Käytin lyhyen puheenvuoron paikalta, jossa kerroin aluetutkija Timo Aron selvityksestä, jonka mukaan Rovaniemi on vasta 128. vetovoimaisin kunta Suomessa. Halusin herätellä valtuutettuja, sillä mielestäni tuo tieto on erittäin huolestuttava. Jos jatkossa halutaan pitää kunnan talous vakaalla pohjalla, tarvitaan myös uusia tekijä: opiskelijoita, yrittäjiä, perheitä. Jos kunta ei ole vetovoimainen, eivät he muuta tänne niin todennäköisesit.

Talousarvion osavuosikatsauksen ryhmäpuheenvuoroissa kokoomus käytti termiä ”käppi” puhuessaan siitä 7 M€ vajeesta, joka syntyy, kun lasketaan kunnan menot ja tulot. Käppi jäi elämään valtuutettujen puheeseen myös yleiskeskustelussa. Ylipäätään on jälleen todettava, että valtuustosalissa keskustelu on välillä jopa melko tulista.

Tein tänään historiaa: Pidin ensimmäisen ryhmäpuheenvuoroni. Aiheena oli henkilöstöraportti 2015 ja painotin puheessani työhyvinvoinnin merkitystä. Ennen puhetta annoin valtuutetuille luvan pieneen taukojumppaan, sillä kokous oli kestänyt jo pitkään, ja turhautuminen alkoi olla käsinkosketeltavaa.

Olen koko pienen ikäni saanut seurata vierestä yhden kuntamme työntekijän arkea. Äitini on työskennellyt perushoitajana Rovaniemen maalaiskunnassa ja nyt Rovaniemen kaupungissa pian 40 vuotta. Olen nähnyt uupuneen itkun aamukahvin äärellä, kun työtaakka on ollut liian kova. Olen nähnyt turhautuneen kiukun, kun aika ja resurssit ei yksinkertaisesti riitä töissä kaikkeen. Olen nähnyt myös leveän hymyn, kun töissä on saanut aidosti auttaa ihmisiä.

Hyvä valtuusto, arjen hyvinvointi rakennetaan kunnissa. Ja vaikka kuinka julkisen sektorin kokoa kauhistellaan, on siitä leikkaaminen usein sitä, että leikataan niistä peruspalveluista, joita kunnan tulee ihmisten arkeen tarjota.

Siksipä tämä henkilöstöraportti onkin äärimmäisen tärkeä dokumentti. Se kertoo osaltaan siitä, miten meidän arkemme hyvinvoinnin rakentajat oikein jaksavat.

On hyvä, että vuoden 2015 lopussa on aloitettu toimialoittaiset työhyvinvoinnin ohjausryhmät. Raportti antaa kuvauksen ryhmien kokoonpanosta ja tehtävistä, mutta itse työntekijöiden osallistaminen jää mielestäni ainakin kuvauksessa liiaksi paitsioon. Esimerkiksi pelkät sairauspoissaolotilastot eivät anna kattavaa kuvaa työntekijöiden hyvinvoinnista, sillä jo pelkästään ihminen on tunnetusti kolmiosainen: psykologinen, sosiaalinen ja fyysinen kokonaisuus. Eikä pidä unohtaa ennakoivan työn merkitystä: Erään selvityksen mukaan työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa itsensä kuusinkertaisena takaisin. 

On otettava huomioon myös esimerkiksi Työeläkeyhtiö Elon ja vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan selvitys Kilpailukykyä työhyvinvoinnista. Sen mukaan työnantajat arvioivat työyhteisön hyvinvoinnin tason korkeammaksi kuin työntekijät. Vain hieman yli puolettyöntekijöistä koki, että henkilöstön näkemyksillä on vaikutusta työhyvinvoinnin edistämisen käytäntöihin omalla työpaikalla. Sitä vastoin työnantajista jopa 95 % katsoi henkilöstön näkemysten vaikuttavan siihen, miten työhyvinvointia edistetään yrityksessä. Kunta on toki työnantajana hieman erilainen organisaatio kuin yritys, mutta uskon tulosten olevan sovellettavissa myös Rovaniemelle. Suoraa vertausta en valitettavasti voi tehdä, sillä tällaisia asioitahan ei raportissa oteta esille.

Esimiehet saattavat siis arvioida tilanteen paremmaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Lisäksi työntekijä saattaa kokea, ettei pääse vaikuttamaan, vaikka esimies kokisi sellaisen mahdollisuuden antavansa. Tämä selvitystulos tulee olla sekä esimiesten että näiden ohjausryhmien aktiivisessa tiedossa, jotta vältymme vääriltä mielikuvilta. Työntekijät tulee siis osallistaa vahvemmin työhyvinvoinnin kartoitukseen ja työhyvinvointia on mitattava useilla eri mittareilla.  Esimiesten ja ohjausryhmien vastuuksi ei kuitenkaan riitä vain se, että osallistetaan työntekijöitä toimenpiteiden suunnitteluun tai laajempaan raportointiin. Varsinkin esimiesten tulee ymmärtää, että työhyvinvointi ei ole työn tekemisen arjesta erillinen asia, vaan jatkuvaa arjen käytäntöjä ja tilanteita, esimerkiksi päivittäisissä kohtaamisissa.

Vihreä valtuustoryhmä merkitsee henkilöstöraportin tiedoksi, mutta toivoo, että jatkossa raportti voisi kartoittaa esimerkiksi seuraavia työhyvinvointia koskevia asioita:

  • Työntekijöiden osallistamista ohjausryhmien ja muiden työhyvinvointia edistävien ryhmien toimintaan.

  • Esimiesten työhyvinvoinnin kehittämiseen liittyvää koulutusta kuluneen vuoden aikana.

  • Kokonaisvaltaisemmin työhyvinvointia sairauspoissaolojen ja niiden kustannusten lisäksi.

Puheenvuoroni jälkeen sain Twitterissä kehuja valtuuston puheenjohtaja Heikki Auttolta. Oli kuulema hyvä esiintyminen ensimmäistä kertaa ryhmäpuheenvuoron pitäjänä.

Aluelautakuntakokeilun kokonaisarvioinnin tulokset ja aluelautakokeilusta 2013-2016 sekä Yläkemijoen aluelautakunnan jatkokehittämisestä päättäminen oli seuraava käsiteltävä asia. Pidin tästäkin ryhmäpuheenvuoron:

 

Arviointitutkimuksen loppuraportti ja maaseutuvaikutusten arviointi puhuvat mielestäni selvästi puolestaan: Kokeilu on monin tavoin onnistunut ja sitä on syytä jatkaa. Tutkimuksessa esiin nousseet ongelmakohdat on hyvä pyrkiä ratkaisemaan ja esimerkiksi taloudellisia hyötyjä voitaisiin kartoittaa nykyistä enemmän.

Rovaniemestä puhutaan usein kylien kaupunkina. Jos nyt aloitettu hanke kuopataan, mikä on kylien asema jatkossa. Kuulen mieluummin kehitysideoita tähän toimineeseen kokeiluun, kuin jotain aivan uutta – tai vielä pahempaa, ei mitään sen tilalle. Itse uskon, että Rovaniemen kylät pysyvät elinvoimaisina vain, jos heillä on sananvaltaa itseään koskeviin päätöksiin. Nothing about us, without us on yleensä päätöksenteon marginaaliin ahdettujen iskulause, emmekä varmasti halua sellaista tilannetta kyliemme asukkaille.

Jo haastattelussa totesin, että aluelautakuntien muodostumisessa tulisi painottua paikallinen aktiivisuus poliittisten valtapelin sijaan. Kuitenkin niin, että myös lautakunnan jäsenten valinnassa noudatetaan demokratian periaatteita. Tuolloin minulle yritettiin myydä poliittisten paikkajaon ajatusta sillä, että myös puolueeni vihreät voisi saada silloin paikkoja aluelautakuntiin.

Vallan keskittyminen on suuri ongelma myös täällä Rovaniemellä. Ja yhtälö, jossa aluelautakuntien paikat jaetaan poliittisten valtasuhteiden mukaan JA paikallisuusvaatimus säilytetään, tarkoittaisi sitä, että pienillä puolueilla olisi liki mahdoton löytää lautakuntaan itselleen edustaja, vaikka sellaisen sattuisi saamaan. Jos nyt jo koettiin ongelmaksi löytää aktiivisia ihmisiä, niin entäpä sitten, kun pitäisi löytyä vielä oikean puolueen jäsenkirjakin.

Jos taas paikallisuusvaatimus poistettaisiin, niin eikö silloin mene lapsi pesuveden mukana. Mitäs ideaa siinä olisi, että esimerkiksi minä, kaupunkilaispoika, lähtisin tuonne kylälle kertomaan, että näin teidän tulee asianne hoitaa. Lisäksi tämä olisi ongelma, jos vähemmän halutut aluelautakuntapaikat olisivat ne neuvottelujen viimeiset jämät, joita pienille puolueille tarjotaan. Olisi ongelmallista, jos vaaleilla valitut ryhmät eivät saisi sananvaltaa koko kuntaa koskeviin toimielimiin, vain pelkästään alueelliseen – etenkin, jos se alue ei ole edes se oma kotiseutu. 

Mutta kauhukuvien maalailusta iloisempiin aiheisiin. Pidän kokeilua jopa niin onnistuneena, että esitän sen laajentamista koskemaan myös Rovaniemen kaupunginosia. Ja tämän suuntaista kehitystä onkin tapahtunut paljon: On osallistamisohjelmaa, lähidemokratiaa päivähoidon osalta ja Rovaniemi voi päästä osaksi valtakunnallista lähidemokratia hanketta. Haaveilen kuitenkin päivästä, jolloin aluelautakunnat ja kaupunginosavaltuustot pääsevät vaikuttamaan nykyistä enemmän alueidensa kehittämiseen. Esimerkiksi käsitellyissä Vanttauksen ja Pullinrannan asioissa nämä toimielimet olisivat voineet olla aktiivisesti mukana jo alusta lähtien.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa kokeilun jatkamista, ja vihreä valtuustoryhmä kannattaa aluelautakuntien säilyttämistä asukaslähtöisinä – kuitenkin painottaen, että myös aluelautakuntien jäsenten valinnan tulee olla demokratian pelisääntöjen mukaista.

Tämäkin puheenvuoro keräsi kehuja, tällä kertaa vasemmistoliiton suunnalta. Yleiskeskustelussa kokoomuksen Kaarlo Alaoja ihmetteli, että aikooko vihreät todella olla aina pieni puolue Rovaniemellä, kun kerta Helsingissäkin on jo suurin. Vastasin hänelle, ettei tarvitse kantaa huolta: Vihreät kasvaa Rovaniemellä, ja vie varmasti myös kokoomuksen ääniä. Mutta vihreät eroaa ehkä siinä vanhoista puolueista, että haluamme tehdä sellaisen järjestelmän, joka on myös niille pienille reilu. Jos vaikka piraattipuolue nousee valtuustoon ensi kaudella, haluamme olla reiluja myös heitä kohtaan.

 

Aivan kokouksen lopuksi jätin seuraavan valtuustoaloitteen, joka keräsi lisäksi 32 allekirjoitusta:

Aloite: Kaupunkipyörät ja pyörien itsehuoltopisteet Rovaniemelle


Pyöräily ei ole vain miellyttävä ja nopea tapa kulkea, vaan siitä on myös lukuisia muita hyötyjä sekä pyöräilijälle itselleen että yhteiskunnalle. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto (2014) laski, että jokainen pyöräilyyn sijoitettu euro voisi tuoda kaupungille kahdeksankertaiset taloudelliset hyödyt. Lundin yliopiston tutkimuksen (2015) mukaan autoilu maksaa yhteiskunnalle 0,15 euroa kilometriltä, kun taas pyöräily tuottaa yhteiskunnalle 0,16 euroa säästöä jokaista liikuttua kilometriä kohden.


Rovaniemellä ei vielä vastaaviin hyötyihin päästäisi, sillä pienenä kaupunkina pyöräilijöiden määrä on pienempi. Hyödyt ovat kuitenkin olemassa, ja matkailukaupunkina on tärkeää ottaa huomioon myös pyöräilyn osuus matkailussa – etenkin kesällä, kun muun matkailun sesonki on tauolla.


Rovaniemi voisi edistää pyöräilyä kahdella tavalla:
1) kaupunkipyöräjärjestelmällä ja 2) pyörien itsehuoltopisteillä:

 

1) Kaupunkipyöräjärjestelmän tarkoituksena on lainata tai vuokrata yhteiskäyttöpolkupyöriä niin asukkaille, turisteille kuin muillekin alueen kävijöille. Pääperiaate on, että kaupunkipyörää käytetään lyhyisiin matkoihin kaupunkialueella. Kaupunkipyöräjärjestelmä täydentää joukkoliikennepalveluja ja tuo matka-aika- ja terveyshyötyjä. Tyypillisesti järjestelmän käyttäminen on pyöräilijälle edullista ja mutkatonta, mikä kannustaa pyörien käyttöön. Merkittävä osa kustannuksista voidaan kattaa mainosrahoituksella ja sponsoroinnilla.

 

Helsingissä kaupunkipyörät otettiin käyttöön vapun jälkeen. Ensimmäisen viikon aikana kaupunkipyörillä ajettiin yli 15 000 matkaa. Pyörien käyttöaste on ollut erittäin hyvä. Kaupunkipyörä on kätevä palvelu, joka tuo pyöräilyä lähemmäs yhä useampia kuntalaisia ja lisää liikkujien ymmärrystä toisiaan kohtaan.  Rovaniemellä kaupunkipyörät palvelisivat kuntalaisten lisäksi myös matkailijoita ja tekisivät liikkumisesta kaupunkialueella helpompaa.

2) Kotkassa on asennettu eri puolille kaupunkia polkupyörien itsehuoltopisteitä, joita pyöräilijät voivat käyttää pienten huoltojen tekemiseen maksutta. Pisteistä löytyy pumppu ja perustyökalut, joilla saa avun äkillisiin vikoihin. Rovaniemellä itsehuoltopisteitä voisi olla myös sisätiloissa, esimerkiksi kirjastojen yhteydessä, jotta huoltoja voisi tehdä helposti myös talvella.


Sekä kaupunkipyöräjärjestelmä että pyörien itsehuoltopisteet kannustaisivat kuntalaisia liikkumaan enemmän pyörillä. Matkailun näkökulmasta kaupunkipyörät olisivat edullinen sijoitus sujuvampaan liikenteeseen: Turisti voisi helposti esimerkiksi pyöräillä keskustasta napapiirille, eikä olisi tällöin hiljaisen joukkoliikenteemme aikataulujen vanki.

 

Me allekirjoittaneet edellä olevan perusteella ehdotamme, että Rovaniemi ryhtyy toimenpiteisiin kaupunkipyörien ja pyörien itsehuoltopisteiden hankkimiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi niiden  toimintamahdollisuuksien tarkempaa selvittämistä ja palveluiden sijoittamisen kartoittamista.

Katupyörät ja pyörien itsehuoltopisteet Rovaniemelle.