Valtaisaan suosioon vuonna 2012 noussut vihreiden Pekka Haavisto ei vielä ole lupautunut puolueen presidenttiehdokkaaksi. Omien sanojensa mukaan hänen nykyiset tehtävänsä kansanedustajana ja ulkoministerin erityisedustajana ovat niin mieluisia, ettei aikaa vievä ehdokkuus ole vielä siksi varmaa. Mutta jos ei Pekka lähde, niin kukas sitten?

Vihreiden puoluevaltuuskunnan jäsenenä päässen valitsemaan presidenttiehdokastamme ensi joulukuussa. Itse kannatan ehdottomasti tehtävään Pekka Haavistoa, sillä olisihan hän ollut pätevin presidentiksi jo vuonna 2012. Haavisto tekee tietenkin päätöksensä itse, mutta toivon suuren kansansuosion viimeistään vakuuttavan hänet siitä, että Suomen ulkopolitiikan keskeisenä toimijana hän voisi edelleen jatkaa rauhantyötään maailmalla. Onhan Haavisto suosituin ehdokas haastamaan istuva presidentti: Helsingin Sanomien teettämän kyselytutkimuksen mukaan 37 prosenttia suomalaisista voisi äänestää Haavistoa seuraavissa presidentinvaaleissa.

Mikään ei ole vielä kirkossa kuulutettua, joten vihreiden ehdokas saattaa olla valitettavasti joku muu kuin Haavisto. Tässä oma analyysini mahdollisista ehdokkaista ja heidän profiileistaan. Huomaathan, että tämä on vain minun omaa pohdintaani puolueen aktiivina, eikä mikään varsinainen ehdokasesittely.

Tarja Cronberg on mielestäni vahva ehdokas kyseiseen tehtävään. Entisenä meppinä, ministerinä, kansanedustajana ja puolueen puheenjohtajana hänellä on erittäin kattava poliittinen profiili asettua ehdolle myös presidentiksi. Tosin hän sanoi jättävänsä politiikan, kun ei tullut valituksi vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa. Mutta hän on edelleen erittäin aktiivinen Euroopan turvallisuuspolitiikan ja etenkin ydinaseasioiden parissa, ja siksi mahdollinen ulkopoliittinen tehtävä voisi ehkä kiinnostaa häntä. Pohjoiskarjalalaisena tuplatohtorina hänellä olisi myös muilta osin ehdokkaan profiili kuosissa. Tosin ikä saattaa olla jo ehdokkuudelle este, sillä onhan Cronberg jo pian 73-vuotias.

Nykyinen vihreä meppi Heidi Hautala on mittauttanut jo kahdesti kansansuosionsa presidentinvaaleissa. Kannatus oli molemmilla kerroilla melko vaatimatonta, mutta en pidä poissuljettuna vielä kolmatta yrittämää. Epätodennäköistä se on, muttei mahdotonta. Pitkä poliittinen ura ja muut ansiot saattavat kuitenkin jäädä ikävästi kohujen varjoon – sillä tavoin on suomalaisten poliittinen muisti ikävän pitkä.

Supersuosittu puheenjohtaja Ville Niinistö ei omien sanojensa mukaan lämpene presidenttiehdokkuudelle. Tässä vaiheessa hän toki toivoo, että Haavisto lähtisi kisaan. Vaikka Haavisto ei lähde, uskon silti Niinistön jättävän kisan tällä kertaa väliin. Asiapoliitikkona hän osaa arvioida oman kyvykkyytensä, eikä ulkopolitiikka ole se hänen olennaisin osaamisalueensa. Jos muut sopivat ehdokkaat kieltäytyvät, voi olla että Niinistö hyvänä joukkuepelaajana kuitenkin lähtee, jotta vihreä vaihtoehto kuuluu myös presidentinvaaleissa.

Vihreän eduskuntaryhmän “veteraaneista” ei oikein löydy presidenttiehdokkaaksi täysin sopivaa profiilia. Satu Hassi, Outi Alanko-Kahiluoto, Heli Järvinen, Johanna Karimäki, Jyrki Kasvi ja Jani Toivola ovat kyllä kaikki profiloituneen omilla tahoillaan, mutta kukaan heistä ei ole mitään ulkopolitiikan ykkösketjua. Lisäksi jos tässä porukasta löytyy puheenjohtajaehdokas (lue: Alanko-Kahiluoto*), niin tuskinpa silloin lähtee sotkemaan kahta ehdokkuutta keskenään.

Uusista kansanedustajista löytyy luultavimmin ne puheenjohtajaehdokkaat (lue: Emma Kari*, Touko Aalto*, Hanna Halmeenpää*), joten he jättävät presidenttiehdokkuudesta kisaamisen mielellään muille.  Villikorttina puolue voisi toki valita esimerkiksi Ozan Yanarin ehdokkaaksi, mutta pidän tällaista jo periaatteen tasolla äärimmäisen epätodennäköisenä. Vihreät valinnee mieluummin politiikassa pitkään kypsyneen, vaikka hän ei saisikaan suosiota, kuin lähtisi vain hakemaan mediahuomiota näin nuorella ehdokkaalla.

Entisistä kansanedustajista nykyisin tunnetuimpia lienevät Osmo Soininvaara, Oras Tynkkynen ja Anni Sinnemäki. Soininvaara ei enää moiseen leikkiin lähde, Tynkkynen pitää nyt välivuosia puoluepolitiikasta ja Sinnemäki tähdännee Helsingin pormestarikisaan. Ex-kansanedustajista todennäköisimpänä presidenttiehdokkaana pidänkin Nanna Sumuvuorta, sillä hän on profiloitunut rauhantyössä ja ulkopolitiikassa. Lisäksi vasta noin nelikymppinen Sumuvuori olisi luultavasti muihin ehdokkaisiin verrattuna hyvin nuori, ja voisi erottautua tässä mielessä edukseen. Poliittinen ura ja kokemus on kuitenkin ikään nähtynä pitkä ja monipuolinen.

Muilta osin en oikein löydä vihreiden nykykentältä ketään, joka voisi ehdokkuuden itselleen napata. Pidän kuitenkin jokseenkin todennäköisenä, että vihreät voisi tukea myös sitoutumatonta ehdokasta, jos esimerkiksi Sixten Korkman tai vastaavan profiilin ehdokas lähtisi mukaan kisaan.

Toivon ja uskon, että Haavisto päätyy lähtemään ehdolle. Jos ei, niin ketään selkeää “kakkosvaihtoehtoa” ei mielestäni ole vielä olemassa. Itse saattaisin tuossa tilanteessa kannustaa Sumuvuorta lähtemään ehdolle, sillä luotan hänen ulkopoliittiseen osaamiseen ja presidentiltä vaadittavaan karismaan ja yhteistyökykyyn.

Mitä veikkauksia sinulla on, kenestä tulee vihreiden ehdokas? Unohdinko mielestäsi jonkun keskeisen toimijan, joka voisi lähteä ehdokkaaksi?

Miikka Keränen
Vihreät
RovaniemI

*Omat veikkaukseni puheenjohtajaehdokkaista; kukaan ei ole vielä lähtenyt ehdolle.