Eilinen Ukraina-Venäjä -maaottelu päättyi ukrainalaisten tunteikkaiseen voittoon. Jännitys säilyi aivan viime hetkille asti, sillä voittajan julkistaminen tapahtui uudella tavalla, jota osa varmaan ihmettelee edelleen. Australialle hopea ei ole häpeä, mutta Ukrainan viisuvoitto puhuttaa vielä pitkään.

Kisojen vannoutuneena fanina kuulen joka vuosi samoja väitteitä ja vitsejä. Viisut ei kuulemma voi olla maailman suurin musiikkitapahtuma, kun siihen ei liity musiikki mitenkään. Miksi siellä on tuokin maa, eihän se ole edes Euroopassa? Suomen viisuedustaja ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta olisihan sen pitänyt tehdä niin ja näin, ja nyt lopputulos oli ihan nolo. Myötähäpeää herättää myös ihmeelliset esitykset, joiden pistesaldoa ei vaan voi ymmärtää. Liikaa sitä, liikaa tätä.

Etenkin eilinen Ukrainan voitto näyttää villinneen some-kansan. Voitto oli kuulemma ihan puhdasta politiikkaa. Eikä Itävaltakaan olisi aikanaan voittanut ilman partaa. Ei pitäisi musiikkitapahtumassa näin käydä.

Voisi luulla, että viisufanina suuttuisin väitteestä, että viisut ei ole musiikkitapahtuma. Päinvastoin, olen samaa mieltä. Viisut on paljon enemmän.

Kritisoijat ovat aivan oikeassa sanoessaan, että Ukraina voitti poliittisista syistä. Tietenkin. Se on osa viisuja. Politiikka ja yhteiskunnallinen keskustelu ovat aina olleet osa viisuja, vaikka eivät ehkä yhtä näkyvästi. Jo pelkästään viisuihin osallistuminen oli aikanaan irtautumista Neuvostoliiton ikeestä, ja osallisuutta läntiseen Eurooppaan. Nykypäivänä esimerkiksi Georgia halusi viisuihin, koska identifioituu vahvasti Eurooppaan, vaikka mantereen virallinen raja sen sulkeekin pois.

Mutta olihan siinä Ukrainan kappaleessa nyt paljon muutakin. Ei pelkkä politiikka riitä. Ei Itävaltakaan pelkällä parralla voittanut. Rise like a Phoenix on kaunis ja mahtipontinen laulu, ei mikään Ukko Nooa.

Eri mieltä saa toki olla siitä, että oliko voittaja hyvä. Mutta jos luulee viisujen olevan, tai ikinä olleen, puhtaasti vain laulukilpailu, ei selvästikään ole perehtynyt viisuihin kovin syvällisesti. Silloin ei tosissaan tunne viisuja, joissa yhdistyy niin musiikki, draama, lavaesiintyminen, markkinointi, maailmanpolitiikka kuin puhdas sattuma. Silloin tulee istuneeksi ravintolan ruokapöytään, ja suuttuvan kun yhden annoksen sijaan saakin valita buffet-pöydästä.

Ratkaiseehan kuulemma jääkiekko-ottelunkin välillä tuomaripeli, vaikka kyseessä on laji, jossa vain luistellaan ja lyödään kiekkoa vastustajan maaliin? Hävytön yleistys, jonka vain jääkiekkoa seuraamaton voi tehdä. Ehkä nyt ymmärrät, mitä ajan takaa.